Pelastusarmeija auttaa ympäri vuoden, ympäri Suomen

Pelastusarmeijaa on kuvattu linnuksi, jolla on kaksi siipeä. Ilman näitä kahta siipeä – hengellistä ja sosiaalista työtä – lintu ei lentäisi ja tavoittelisi taivasta. Nyt esittelemme Pelastusarmeijan avustustoimintaa, joka on tärkeä osa sosiaalista työtämme. Avustustoimintamme kautta kymmenet tuhannet kotitaloudet saavat tukea vuosittain. Avustustoiminta virtaa kolmea kanavaa pitkin: Helsingissä auttaa sosiaalipalvelukeskus Soppa, osastot vastaavat avustustyöstä omilla paikkakunnillaan ja muualle Suomeen apu välitetään Pelastusarmeijan päämajan kautta.

Kuinka laajasta toiminnasta Pelastusarmeijan avustustyössä on kyse? Esimerkiksi vuonna 2020 tukea sai yli 84 000 kotitaloutta taloudellisen tuen, ruoka-avustusten ja leipäjakelun muodossa. Noin 75 % kaikesta avusta jaettiin Helsingin sosiaalipalvelukeskus Sopan kautta. 

Pelastusarmeijalla on paikallisseurakuntia eli osastoja tällä hetkellä 20 paikkakunnalla. Osastoissa avustettiin vuonna 2020 eri tavoin noin 13 000 kotitaloutta. Jos avustettava asuu paikkakunnalla, jossa ei ole osastoa, silloin apua on mahdollista saada Pelastusarmeijan päämajan kautta. Vuonna 2020 taloudellista apua sai tätä kautta noin 2 500 henkilöä yli tuhannessa kotitaloudessa.

Yhteydenottoja otetaan vastaan puhelimitse tai sähköpostitse. Pelastusarmeijan kotisivuilta löytyy suorat puhelinnumerot niin valtakunnalliseen avustustoimintaan, Soppaan kuin osastoihinkin. Joillakin osastoilla on kotisivuilla verkossa täytettävät hakulomakkeet.

Pelastusarmeijan sosiaalisen työn johtaja Jari Karppinen on kiitollinen tästä työstä, mutta näkee myös kehityskohtia: – Tavoite on auttaa asiakkaita yhä kokonaisvaltaisemmin ja pitkäjänteisemmin. Ruoka-avun lisäksi voisimme tarjota myös yksiköllistä palveluohjausta, ohjattua vertaistoimintaa ja työllistymisen mahdollisuuksia.

Sopassa asiakasmäärät ovat kasvussa

Aloitetaan esittelykierros avustustoimintamme suurimmasta yksiköstä. Kun lasketaan yhteen ajanvaraukseton leipäjakelu, ajanvarauksellinen ruokajakelu ja toimistotapaamiset, vuosittain Sopan työntekijät jakavat apua noin 60 000 henkilölle. Tähän lukuun sisältyvät leipää ja ruokaa hakevien perheiden perheenjäsenten määrät, sillä sitä annetaan perhekoon mukaan. Leivänhakijoita on päivittäin noin 200–400.

Kolmatta vuotta jatkunut pandemia ja keväällä syttynyt Ukrainan sota ovat luoneet painetta ja kasvattaneet avuntarvitsijoiden määrää.

– Pandemian alkukuukausina moni asiakas, joka oli lähtenyt tuemme piiristä, palasi lomautusten tai irtisanomisten myötä. Osalla ei ole tilanne vieläkään palautunut. Lisäksi olemme murheellisia siitä, että monet asiakkaamme ovat menehtyneet iäkkäinä tai pitkäaikaissairaina koronaan. Tästä syystä, vaikka suojauksesta on monin paikoin jo luovuttu, käytämme edelleen maskeja asiakaskohtaamisissa, kertoo Sopan johtaja Kirsi Huldén.

Ukrainan sodan heijastevaikutukset ovat näkyneet Sopan päivittäisessä arjessa.

– Uusia avuntarvitsijoita on paljon. Aiemmin kohtasimme noin 150 leivänhakijaa päivässä, nyt useimpina päivinä puhutaan tuplamäärästä. Kyse ei ole pakolaisista, vaan nousseet hinnat vaikuttavat vähävaraisen elämäntilanteeseen hyvin dramaattisesti, Kirsi sanoo.

Leipäjakeluun jokainen tarvitseva on tervetullut ilman ajanvarausta. Ruoka-avustus ja muu mahdollinen taloudellinen tuki tapahtuu ajanvarauksella.

– Ruoka-avun asiakkaiden kanssa sovimme tapaamisen toimistolle, jossa otamme heidät asiakkaiksi, toteamme tulotiedot ja keskustelemme, pystymmekö muutoin olemaan avuksi. Tällainen on esimerkiksi akuutti tilanne, jossa asiakas on saanut laskun, jota ei pysty maksamaan. Emme anna rahaa käteen, vaan maksamme laskun suoraan laskuttajalle. Meillä on myös periaate, että emme maksa laskuja, jotka kuuluvat toimentulotuen piiriin. Emme astu Kelan tai sosiaalitoimiston tontille. Jos näistä ei saa apua, sitten pohdimme yhdessä, mitä voimme tehdä.

Elämme loppuvuotta. Lähestyvä joulu luo huomattavaa painetta.

– Haluaisimme auttaa kaikkia, mutta emme voi. Voimme ottaa vastaan tietyn määrän ihmisiä. Ajanvarauspyyntöjä tulee valtavia määriä. Jouluna järjestämme jakelujuhlia, koska pyrimme avustamaan niin monia kuin kykenemme. Helsingin osastossa ja Helsingin ruotsinkielisessä osastossa Temppelissä meillä on erilaisia joulujuhlia eri kohderyhmille, esimerkiksi lapsiperheille on omansa.

Jouluavustus on joko lahjakassi tai lahjakortti.

– Meillä on asiakkaissa paljon suurperheitä. Ruokaa annamme aina perheen pääluvun mukaan, Kirsi selventää. – Jouluna korostuvat erityisesti lapsiperheiden tarpeet. Ruoan tarve on arkea suurempi, mutta toki myös jokainen lapsi haluaisi jouluna saada lahjan, ja jokainen vanhempi haluaisi joululahjan ostaa. Joulupadalle tulleita leluja lahjoitamme myös eteenpäin. Yritämme auttaa, miten voimme. Valtavia lahjoituksemme eivät ole, mutta ne on rakkaudella annettu, Kirsi toteaa.

– Joulu on ylipäätänsä ahdistavaa aikaa asiakkaillemme. Ihmisten mielessä joulu on niin erityinen – se mielletään perheen ja antamisen juhlaksi. Siihen liittyy niin paljon odotuksia ja vaatimuksia, että luo ahdistusta, kun todellisuus ja odotukset eivät kohtaa. Joulu myös korostaa ihmisten yksinäisyyttä, tuo yksinäisyyden iholle.

Puhuttaessa tulevaisuudesta hävikkiruoan määrä mietityttää Sopan johtajaa Kirsi Huldénia. Ruokahävikkilahjoituksia tulee tällä hetkellä noin 30 % vähemmän kuin viisi vuotta sitten.

– On ekologisesti hienoa, että kaupat ovat tarkentaneet toimintaansa, jolloin hävikkiä syntyy paljon vähemmän. Mutta samalla se on vaikuttanut työhömme. Emme ole halunneet pienentää ruokalahjoituksen kokoa, joten olemme joutuneet vähentämään avustettavien asiakkaiden määrää. Jos hävikkiruoan määrä entisestään pienenee, tulee pohdittavaksi, mitä sitten teemme. On monia avoimia kysymyksiä, jotka vaikuttavat toimintaamme. Yksi asia on kuitenkin varma: avuntarve ei katoa minnekään.

Mahdollisuus auttaa – edes hiukan – on tämän työn suola.

– Olemme yksi toimija muiden joukossa, ja onkin tärkeää, että meitä on monia. On arvokasta, jos pystymme ihmisten kriisitilanteissa olemaan avuksi. Pienikin apu on hengähdys raskaaseen arkeen. Toivon tuominen konkreettisen avun ohella on myös todella voimaannuttavaa. Voimme laajentaa asiakkaan omaa näkökulmaa elämäänsä ja hiukan tsempata häntä. Moni meidän asiakkaamme on päässyt elämässä eteenpäin, esimerkiksi opiskelemaan tai töihin. Se lämmittää sydäntäni, Kirsi toteaa lopuksi.

Pelastusarmeijan avustustoiminnan työntekijöitä Sopassa. (Kuva: Toni Kaarttinen)

Vaasan osaston keskusteleva ote

Suurimmissa osastoissa, kuten Tampereella ja Turussa, sosiaalityö on laajaa ja moniulotteista, ja siihen on palkattu avuksi sosiaaliohjaaja. Muilla paikkakunnilla työstä vastaavat osastonjohtajat sotilaitten ja vapaaehtoisten tuella. Yksi tällainen osasto on Vaasa. Osastonjohtaja, luutnantti Eija Kulmala esittelee heidän tekemäänsä työtä.

Vaasan osasto vastaanottaa vuosittain useita satoja avustusasiakkaita. Viime jouluna avustuksia jaettiin 140 kotitaloudelle, joihin kuului noin 300 henkilöä.

– Jouluna meillä on tietyt asiakkaat ja ympäri vuoden toiset. Joulu on selkeä piikki avustuksissamme. Ihmiset yhdistävät toisiinsa Pelastusarmeijan ja jouluavustuksen, Eija sanoo hymyillen.

Vaasan osastossa on varattu yksi päivä viikossa yksinomaan avustustyöhön. Torstai-aamuisin on puhelinaika, jolloin asiakkaat voivat soittaa avustusasioissa. Torstaisin osaston johtajat käyvät läpi myös avustuksiin liittyvät sähköpostiviestit.

– Yhteydenoton perusteella varaamme tapaamisajan, jossa keskustelemme, miten pystyisimme parhaiten auttamaan. Välttämättä paras apu ei aina olekaan ruokakassi tai lahjakortti. Olemme tosin hiukan varovaisia neuvomaan asiakkaita talousasioissa, sen toiveen on lähdettävä asiakkaalta itseltään, Eija selventää.

– Avustustyöhömme tuli jonkin aikaa sitten keskusteleva aspekti, ja se on koettu tärkeäksi. Monella on paljon mielellään ja sydämellään.

Jouluavustus toimii hiukan poikkeavasti. Suuren hakijamäärän vuoksi asiakkaat on samankaltaisten elämäntilanteiden mukaan jaettu muutaman kymmenen ihmisen ryhmiin. Ryhmillä on omat jakelutilaisuutensa.

– Ajatuksenamme on luoda yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä. Tilaisuuksiin kuuluu pieni hartaus, johon asiakkaat saavat halutessaan ottaa osaa. Monet haluavatkin kuunnella pienen evankeliumin ja joululaulun, Eija kertoo.

Vaasan alueella avuntarvitsijoina on eläkeläisiä, yksinäisiä, lapsiperheitä ja nuoria. Avuntarve on monimuotoista:

– Korona-aikaan on tullut paljon lomautuksia ja irtisanomisia, mikä on heikentänyt elämäntilanteita. Silloin kuljemme palan matkaa yhdessä. Voi olla myös hyvin dramaattisia ja traagisia kohtaloita, kuten lähiomaisen odottamaton menettäminen, joka on suistanut elämän raiteiltaan kertalaakista. Kohdatessamme asiakkaita tarjoamme myös mahdollisuutta rukoukseen. Moni toivookin sitä. Hengellinen ja kokonaisvaltainen kohtaaminen on luontevasti mukana Pelastusarmeijan toiminnassa.

– Avustustyö on luonteva osa identiteettiämme. Olemme kristillinen organisaatio, ja toivon, että se tulee aina näkymään ja välittymään tekemässämme avustustyössä. Se, että olemme Jeesuksen opetuslapsia, ei saisi koskaan jäädä varjoon. Toki asiakkaissamme on ihmisiä monista uskonnollisista taustoista, niin kristittyjä, muslimeja kuin hindujakin. Ensin on kohdattava ihminen ihmisenä, ja jos vaikuttaa, että hän on toiminnastamme ja uskostamme kiinnostunut, niin avaamme sitä hänelle.

Joulupatojen tuotto jaetaan alueellisesti kyseisen paikkakunnan avustustyöhön. Luutnantti Eija Kulmala iloitsee, että Vaasassa keräys koetaan merkitykselliseksi.

–- Olemme Vaasassa kiitollisessa asemassa, että ihmiset haluavat auttaa lähimmäistään. Joulupadat rahoittavat suurelta osin koko vuoden avustustoimintamme. Olemme siitä pohjattoman kiitollisia.

Avustuspyyntöjä kautta Suomen

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä tutustumme päämajasta annettavaan tukeen. Päämajalla avustusasioita käsittelee ohjelmasektorin assistentti Heidi Vuorenoja.

– Avustuspyyntöjä tulee kautta Suomen. Itä-Suomesta tulee hiukan enemmän, mutta vastaavasti Länsi-Suomessa on enemmän osastoja, joten se ei kerro koko totuutta. Joskus tulee alueellisia ryppäitä, emmekä ole ihan varmoja, mistä se johtuu. Onko esimerkiksi paikallinen sosiaalitoimisto tai muu vastaava taho ohjannut meidän yhteyteemme, Heidi pohtii.

Avustusasiakkaita on myös valtakunnallisesti laidasta laitaan: lapsiperheitä, eläkeläisiä, pienituloisia, yksinäisiä.

– Elämän koko kirjo, Heidi toteaa. – Avun tarpeen kestossa on myös suuria eroja. Jotkut tarvitset tukea vain kerran, mutta toisille se on jatkuvaa, jo vuosia kestänyttä. Useimmiten ihmiset ovat kohdanneet jonkin katastrofin elämässään, kuten sairauden, työkyvyttömyyden tai töiden loppumisen.

Koronapandemia on vaikuttanut myös valtakunnallisiin yhteydenottoihin. Ensimmäisenä pandemiavuonna avustusten hakijamäärä lisääntyi huomattavasti, ja toisena vuonna hakijamäärä jäi tälle uudelle tasolle. Viitteitä on myös siitä, etteivät määrät ole ainakaan laskussa.

– Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta ihmisillä on kuluja, joita siinä ei oteta huomioon. Yhteiskunnan tuki ei aina riitä, ja on myös väliinputoajia, jotka jäävät tukien ulkopuolelle. Lisäksi itsekin olen huomannut ruoan hinnan nousun – kun ihmisillä on pienet tulot, niin tämä heijastuu tilanteeseen kahta kauheammin. Pienistä lisämenoista muodostuu yhdessä suuri kulu, Heidi sanoo.

Joulua kohden avunpyynnöt moninkertaistuvat. Kun viime vuoden lokakuussa avustuksia annettiin päämajasta noin 90 kotitaloudelle, niin marras-joulukuussa avustettuja kotitalouksia oli miltei 400. Jouluavustusten hakuaika päättyy marraskuun lopussa, joten hakijoiden määrä ei näy näissä luvuissa.

– Tarve joulun aikaan on sydäntä särkevää.

Kysymys siitä, miten avustustoimintaa voisi kehittää, vetää Heidin mietteliääksi.

– Nyt autamme monia perheitä pienillä summilla. Se auttaa akuutissa tilanteessa hetkellisesti. Tietyillä paikkakunnilla osastot ovat tehneet linjauksen, että lukumääräisesti avustuksia jaetaan vähemmän, mutta ne ovat arvoltaan suurempia. Tämä on voinut auttaa yksittäisten perheiden ahdingossa. Kysymys on kuitenkin vaikea, sillä tuolloin avustettavien määrä pienenee. Tähän ei oikein ole oikeita, kattavia vastauksia.

Heidi on ottanut tavaksi lähettää avustusasiakkaille Sotahuudon.

– Osastoissa ihmiset tavataan kasvotusten. Heidän kanssaan voi keskustella ja mahdollisesti ohjata heille kuuluvien tukien tai palveluiden pariin. Olen ajatellut, että lähettämällä Sotahuudon voimme tarjota heille Pelastusarmeijasta faktatietoa, hiukan hengellistä ravintoa sekä mielenkiintoisia juttuja asioista, jotka voivat koskettaa myös avustuksen saajia. Siitä on kovasti pidetty ja olemme saaneet kiitoksia. Jotkut ovat kertoneet luettuaan antaneensa sen eteenpäin ystävälle, Heidi kertoo hymyillen.

Heidi Vuorenoja on aiemmin toiminut joulupatakoordinaattorina. Joulupatakoordinaattorina toimii tällä hetkellä Heidin kaima, Heidi Saarela. Häneen ja Joulupata-keräykseen voit tutustua seuraavassa Joululehdessämme. Millainen merkitys Joulupata-keräyksellä on avustustyölle?

– Joulupata on Suomen vanhimpia ja rakastetuimpia keräyksiä, ja moni on vuosien saatossa saanut sen kautta tukea. Lahjoitusvarojen turvin autamme koko vuoden – ei vain jouluna. Kiitosviestit, joita avunsaajilta saamme, ovat todella liikuttavia ja tuovat kyyneleet silmiin. Nuo kiitokset kuuluvat lahjoittajille, ja toivonkin heidän tietävän, kuinka suuri merkitys lahjoituksilla ja avulla on tarvitsevalle. Pienelläkin lahjoituksella on suuri merkitys.

Toni Kaarttinen

Pelastusarmeija