Koronapandemia on asettanut nuoret ja vanhemmat uuden eteen. Rajoitteet vaikuttavat myös nuorten elämään, esimerkiksi oppimiseen ja yksinäisyyden kokemuksen lisääntymiseen. Nuorisopykiatri Minna Nikula kirjoittaa nuorten kokemuksista, ja siitä miten voimme kuulla ja huomioida nuoren tilannetta ja tunteita – isovanhempien sota-ajan tarinat eivät välttämättä nyt ole avuksi.
Pandemian tuomat rajoitukset ja edelleen yksinäisyyden kokemukset on koettu erityisen raskaana monien nuorten kohdalla. Nuoruusikäinen haluaa luontaisesti tutustua kodin ulkopuoliseen maailmaan. Kavereiden kanssa koetut yhteiset jutut ja chillailu ovat korvaamaton nuoren psykososiaalista kehitystä eteenpäin vievä elementti.
Vaikka nuoret suhtautuvat varsin kuuliaisesti koronaohjeisiin, rajoitteet ja jatkuvasti muuttuvat ohjeistukset koetaan myös hämmentävinä ja ristiriitaisina. Juuri kun pitäisi löytää luottamus itseen ja lähteä lentoon kokeilemaan omia siipiä, täytyy seurata kyllästymiseen asti jatkuvasti päivittyviä ja kiristyviä rajoitteita. Kun eteenpäin menemisen vimma on kova, tulee sekin ymmärrettäväksi, että rajoitteita on joskus vaikea huomioida.
Pandemian vaikutukset opilliseen toimintakykyyn ovat moninaiset. Etäopiskelu voi sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivien nuorten kohdalla olla opintojen etenemistä helpottava tekijä. Kun omaa suoriutumista ei tarvitse jännittää, henkinen kuormittuminen vähenee ja keskittyminen opiskeluun vahvistuu. Onnistumisen kokemukset antavat mielihyvää ja vahvistavat opiskelijan itsetuntoa.
Opillinen toimintakyky voi myös kärsiä, kun koulun tuoma arjen rytmi ja rutiinit puuttuvat. Jotkut nuoret kuvaavat oppivansa parhaiten juuri koulussa tapahtuvan opettajan ja oppilaiden välisen vuorovaikutuksen kautta. Ja vaikka opiskeluun tarttuminen olisi hankalaa, koulun yhteisöllisyys voi olla nuorelle jopa kuntouttava ympäristö.
Korona on saanut monet aikuiset muistelemaan isovanhempiensa kertomuksia menneiden aikojen epidemioista tai sota-ajan rajoitteista. Tämän ajan nuorilla on hyvin vähän yhtymäpintaa näihin tarinoihin. Myös vanhemmat ovat uuden edessä suhteessa omiin lapsiinsa. Miten kuulla ja huomioida nuorta, joka kokee olonsa kotisohvalla yksinäiseksi, ehkä eristäytyneeksi, jopa masentuneeksi. Pienet arjen eleet, ja kiinnostuksen ilmaisut voivat auttaa nuorta kokemaan toivoa ja luottamusta valoisammasta tulevasta.
Tilanne on uusi myös meille, jotka haluamme tukea nuorten hyvinvointia tässä tilanteessa. Kohtaamalla nuoren ja kuuntelemalla hänen tarinoitaan opimme ymmärtämään, miten hänen kokemusmaailmassaan tämä poikkeava tilanne jäsentyy.
PlusTerveys
