Olen aina ollut erilainen, kuin muut suvussamme. Erilainen siinä mielessä, että ratkaisut olen monesti tehnyt massavirtaa vastaan. En ole tavanomaisesti päätynyt tähän ””koska näin kuuluu tehdä”. Olen silti aina tehnyt ratkaisut sen mukaan, mikä itsestä on tuntunut hyvältä ja parhaimmalta juuri siihen tilanteeseen missä kulloinkin on oltu.
Kuka tekee ja mitä
En ole ollut perheemme ainoa lapsi. Sisarus löytyy ja olemme aivan erilaiset. Olemme myös tulleet kohdelluksi erilaisina. Tämä on muuten asia mikä näkyy vielä tänäkin päivänä. Eriarvoisuus on se juttu. Näin aikuisena lapsuutta muistellessa on jäänyt mieleen miten minua on pidetty pahana ja sisarus se kiltti. Kuka tekee aina oikein ja kuka tekee aina väärin. Hieman huono tuo väärin, koska eri tavalla tekeminen tai toimiminen ei tarkoita sitä, että se olisi väärin tai väärää. Näin jälkikäteen miettien olen onnekas, etten huomannut tuota teininä. Tai etten ainakaan kiinnittänyt siihen sen enempiä huomioita.
Meillä oli aiemmin suvussa juhlia. Häät, ristiäiset, nimenanto, hautajaiset, synttärit, tupari, polttaritt jne. Olen aina ollut innokas leipuri ja kokkaaja. Näin ollen ollut selvää, että tekijänä useassakin juhlassa. Jossain vaiheessa se hauskuus ja ilo auttaa muuttuu. Huomaat, että kutsu tarkoittaa et pääset tekemään jotain. Pääset sanan voisi korvata sanalla joutuu. Kaikista ilkeintä tässä sitten onkin se toinen puoli. Olen itse järjestänyt juhlia, on kutsuttu vieraita paikalle eli niitä sukulaisia. Itse olen halunnut, että omissajuhlissa kaikki on valmiina vieraiden tullessa ja he nimenomaan tulevat vieraaksi, eikä kauhan varteen. Tuleekin juhlia ja nämä eivät olekaan kiinnostuneita tulemaan. Monesti saat kyllä sen ei kiitos emme pääse tulemaan, mutta myös näitä et jätetään kokonaan vastaamatta. Nämä, kun ovat kovin usein ne aina samat tyypit. Uskomaton määrä sattumia, että onkin ollut juuri silloin jotain muuta.
Toiset odottavat juhlia
Kun on aina ollut tapana muistaa. On järjestetty yllätysjuhlia ja muistamisia. Tässä kohtaa on selvää ettei koske kaikkia. Jokunen aika sitten täytin pyöreitä. Tasaluku 50. Leivoin ja laitoin kaikkea pientä. Yllätys olikin aikamoinen, kun kukaan suvusta ei vaivautunut tulemaan. Tämä 50 on ollut siinä mielessä maaginen luku suvussamme et juhlat tai yllärijuhlat on ollut. Halusit tai et. Olin pettynyt. Enemmän pettynyt siihen, että miten sai taas huomata olevassa täysin eriarvoisessa asemassa suvussamme. En ole aiemmin auttanut ja leiponut siksi et odotus olisi saada jotain. Pyytetöntä on ollut apuni. Mut kyllähän tuo muistamattomuus pyöreistöni oli aika lailla märkä rätti päin kasvoja. Asiasta teki pahemman myöhemmin tapahtunut tilanne. Myöhemmin on sisareni vuoro täyttää 50. Nyt sitä märkää rättiä on luvassa oikein urakalla. Saan viestin sukulaiselta, joka kysyy mitä aion hankkia lahjaksi sisarelleni. Tai onko mulla mielenkiintoa osallistua kimppalahjaan mitä ovat hankkineet. Tässä kohtaa olen jo niin kiukustunut ja loukkaantunut, että itku ei ole kaukana. Miten äkkiä muistat ne omat 50v ja miten ei kukaan noista muistanut. Ei ehdi kiukku laantua, kun tulee lisää märkää rättiä. Seuraavaksi nimittäin kysytään lähdenkö mukaan, kun menevät aikasin juhlapäivän aamuna oven taakse yllättämään synttärisankarin!
Tuossa kohtaa mietin niin äärettömän pettyneenä uudestaan ja uudestaan et missä nämä tyypit oli, kun itse täytin 50. Itse olen kuitenkin ollut usean osallistuja juhlissa ja mukana järjestämässä yllätysjuhlia jollekin noista. Eittämättä olen paikoin miettinyt sitäkin, että tehtiinkö tuo kenties tahalleen. Mahdollista. Tämänkaltainen toiminta jättää jäljet.
Mielenkiinnolla seuraillen, sillä seuraavan vuoden aikana on tulossa useampikin tasaluku synttärit.
